Vierailu lekurin vastaanotolla

Torstaina kävimme Hugon kanssa eläinlääkärissä ottamassa 12 viikkoisen rokotteen. Poitsu oli hyvin hämmästynyt odotellessamme vuoroamme. Toiset koirat vähän jänskätti ja Hugo päättikin odotella tuolin alla ja tarkastella tilanteita sieltä. Pikkuhiljaa Hugo alkoi rentoutumaan ja tutkimaan paikkoja, kunnes meidä vuoromme olikin. Taisi hieman lääkäri pelottaa, mutta kummasti namit taisi auttaa asiaa. Taisi Hugo säikähtää kun piikki pistettiin ja hieman yritti näykkäistä lääkäriä kädestä, mutta muuten poitsu kyllä selviytyi hienosti. Kuukauden päästä sitten uudestaan:).

Eilen Hugo viimein pääsi kuin pääsikin omin keinoin sohvalle, kauanhan se sitä olikin jo yritellyt. Piti kyllä paikkaansa mietinnät, että kun kerran keinon keksii niin sitä se myös käyttää. Näyttää poika paljonkin viihtyvän sohvalla toisten seurassa:). Mutta tässäpä tämän kerran lyhyet kuulumiset:).

Uuden tulokkaan kuulumisia:)

Onhan siitä ehtinyt vierähtää jo kolmisen viikkoa kun uusi asukkaamme on kotiutunut. Pentuun on mennyt aikalailla kaikki ajatus ja energia, joten siitäpä johtuu tämä hieman myöhästynyt kirjoittelu ja kotisivujen ilmestyminen :D. Kotisivujen osoitteen ilmoitan kunhan saan ne loppuun asti väkerrettyä:).

Pitkään harkinnassa ollut pennun otto tosiaan sitten viimein toteutui ja Vantaalta Mystinen kennelistä meille sitten saapui Mystinen Bitten By Frost alias Hugo. Hugo oli hyvin sinnikäs ja touhukas pentu ja vaikutti luonteellisesti pennuista eniten siltä mitä tältä rodulta haen, niinpä ei mennyt hetkeäkään että olin tämän pikkuisen lumoissa jo. Hugo kotiutui erittäin hyvin. Aluksi vietimme aikaa porukoiden luona noin viikon pennun saapumisen jälkeen. Tästä taloudesta löytyikin sitten toinen schipperkeni Kapu, joka ei aluksi ollut ihan mieltynyt tämän pikkukaverin tuloon. Hugo oli heti kova uhoamaan tälle vanhemmalle herralle ja näin saikin muutaman kerran sitten nenilleen. Seuraavana päivänä koirien yhdessä oloa ei niinkään tiiviisti tarvinnut enää seurailla, Kapukin osasi jo käsitellä pentua hellemmin. Ulkoilua Hugo ei ihan omaksunut hetimiten, kovat pakkaset ei tainnut ihan miellyttää. Nyt näin myöhemmässä vaiheessa ulkoilu ja lumikinokset välillä kiinnostavat pikkuista kovastikin, kun taas välillä ei niinkään haluttaisi ulkoilla ollenkaan. Pitkät päivät Hugo pärjää hyvin yksin, eikä mitään merkkejä eroahdistuksesta tai muutenkaan hermostuneisuudesta yksin ollessa ole. Helppoahan pennun kanssa ei ole ollut, on kyllä niin kovatahtoinen ja sinnikäs, että kyllä välillä on pulmaa keinojen keksimisessä tämän pennun kanssa selviämiseen:). Mutta kyllä tuntuu olevan nopea kumminkin oppimaan kunhan jääräpäisyydeltään periksi antaa:). Onhan se kaikesta vaikeudestaan huolimatta aivan ihana tapaus!:)

Yritän ehtiä kirjoittelemaan vähän tarkemmin touhuistamme ja arkemme kulusta tästä eteenpäin:).
Tässä nyt vielä muutama kuva pikkuisesta, mitä siitä on ehtinyt nappaamaan:).